Kevin Hassett (surullisen)kuuluisasta American Enterprise Institute -ajatushautomosta tuo hyvin esille Bloombergin julkaisemassa artikkelissa sen, miten Yhdysvalloissa talouskriisin varsinaiset ongelmat on oikeastaan tähän asti vielä jätetty käsittelemättä. Kuukauden takaista USA:n keskuspankin johtajan Ben Bernanken puhetta koskeva Robert Higgsin kommentti tuo esille samat seikat hieman kärkevämmin. On vaikea sanoa, tuleeko tänä tai vielä ensi vuonnakaan varsinaista romahdusta dollarin arvossa, mutta hintojen laskua on turha odotella, euroalueellakaan .

Jim Sinclairin blogin kautta tällainen linkki kirjoitukseen merkittävistä yhtäläisyyksistä Yhdysvaltojen nykytilanteen ja Weimarin tasavallan legendaariseen hyperinflaatioon johtaneen tilanteen välillä. Tämä ei tietysti kerro mitään suoraan euroalueesta, mutta EKP ei ole ainakaan viime kesän jälkeen osoittanut itsenäisyyden merkkejä suhteessa USA:n Fediin. Jos euroalueen itsenäistyminen tapahtuu ja korkojen annetaan nousta, se tuskin tapahtuu ainakaan tänä tai ensi vuonna. Artikkelissa myös luetellaan inflaatiolta parhaiten suojanneet omaisuuden tyypit: kulta, hopea ja maatalousmaa.

Hyvä sääntö näinä aikoina on kuunnella vain niitä talouskommentaattoreita, jotka osasivat ennustaa nykyisen talouskriisin. Monet miettivät näinä päivinä, olisiko talouskriisissä pahin jo ohitse . Optimisteille vastaisin, että talouskriisiin johtaneet tekijät ovat edelleen olemassa, ja keskuspankkien nollakorkolinjalla on vain pelattu aikaa. Kiinassa ja muualla Aasiassa voi olla jo aitoa uutta talouskasvua , mutta Yhdysvalloissa varsinaiset taloudelliset ongelmat ovat vielä edessä päin.

Lueskelin taas brittiläistä Economistia . Se on hyvä keino päästä sisälle maailmanlaajuisen eliitin ajatusmaailmaan. Poliittiseen ja taloudelliseen eliittiin kuuluvat lukevat tätä lehteä ja pitävät sitä kultaisen keskitien, rauhallisen ja järkevän pragmatismin edustajana. Pörssikurssit ovat nousseet viime viikoilla, ja Economistin pääkirjoitus käsittelee finanssikriisin paniikkitunnelmia jo selvästi jälkikäteen, katsoen missä on tehty virheitä ja miten kansainvälistä finanssijärjestelmää voisi parantaa tulevaisuudessa.

G20-maiden kokous oli ja meni, jotakin luvattiin ja presidentti Obama nolasi itsensä typerillä puheillaan . Pörssikurssit ovat Yhdysvaltain johdolla olleet nousussa viimeisten viikkojen ajan, ja Suomessa ekonomistit alkavat jo arvailemaan, milloin käänne voisi tapahtua. Suomen Yrittäjien pääekonomisti Timo Lindholm on hyvä esimerkki siitä, miten typerää ja hyödytöntä analyysia valtavirran uusklassinen taloustiede tuottaa.

Hopea.fi raportoi ongelmista kullan ja hopean saatavuudessa. Samassa raportissa kiinnitetään huomiota siihen, että G20-kokouksessa on puhuttu veroparatiisien sulkemisesta. Samoin IMF:n roolin korostaminen vaikuttaa siltä, että talouskriisi yritetään nyt ratkaista jonkinlaisella maailmanlaajuisella poliittisella päätöksellä asettamalla IMF:n maailman keskuspankiksi. Tämän kehityksen kohti maailman keskuspankkia (de facto maailmanhallitusta), ja myös sen, miksi se ei ole ratkaisu mihinkään, on hienosti selittänyt tohtori Hans-Hermann Hoppe tässä puolen tunnin esitelmässään vuodelta 1999 tai tässä artikkelissa vuodelta 1990 (PDF). Maailmanpolitiikan vaikutuksista sijoittamiseen lisää lähiaikoina.

Euroopan keskuspankin korkopäätöksen johdosta Stefan Karlsson haluaa kiinnittää huomiota euroalueen rahamarkkinatilastoihin. Erilaisissa rahan määrää mittaavissa tilastoissa vuosittainen kasvu on 6 % luokkaa, mikä ei ole erityisen maltillista ja on varsin kaukana deflatorisesta. Vuosi sitten puhuttiin paljon elintarvikkeiden hintojen noususta, ja nämä puheet elinkustannusten noususta saattavat palata yllättävän pian. Asuntojen hintojen laskukaan ei Suomessa ehtinyt olla merkittävää, ennen kuin EKP:n korkopolitiikan avulla saatiin hintojen lasku tasaantumaan.

Suuresti odotettu G20-maiden kokous on taitanut osoittautua aika pannukakuksi. Mitään merkittäviä ehdotuksia ei kokouksessa ole tehty, Euroopan keskuspankin korkopäätö s taitaa olla viikon merkittävin talouspoliittinen julkilausuma (EKP ehkä yrittää viestiä, että korot eivät laske nollaan vaan jäävät kenties yhteen prosenttiin). Paniikkitunnelmat ovat tällä erää laantuneet, pörssikurssitkin ovat nousseet eri puolilla maailmaa. Kenties kevät tuo optimismia mukanaan.

Venäjän hallituksen taloudellinen neuvonantaja on puhunut kullan ottamisesta mukaan IMF:n SDR-valuuttakoriin. Tuossa Ambrose Evans-Pritchardin artikkelissa esitelty suunnitelma ei ole ihan varsinainen kultakanta. Vaikuttaa kuitenkin siltä että tässä tämän viikon G 20 -kokouksessa puhutaan ihan oikeista asioista. Kullan hinnalle tietää hyvää mukana oleminen tällaisissa keskusteluissa, varsinkin jos puhutaan, että Venäjän ja Kiinan keskuspankit ostaisivat kultaa. Tällaisia lausuntoja lukiessa pitää siis muistaa se, että Yhdysvallat ja eurooppalaiset keskuspankit (Saksa, Ranska, Italia) ovat suuria kullan omistajien, kun taas Venäjän ja Kiinan valtioilla ei ole merkittävää kultavarantoa pankkiholvissa.

Tanskalaisen Saxo Bankin ekonomisti summaa hyvin sijoittajan kohtaamat vaikeudet tällä hetkellä: Yhdysvalloissa valtio on ajautunut täysin vääränlaiseen politiikkaan, joka ei puutu talouskriisin syihin. Euroopassa taas vielä odotellaan, minkälaisiksi pankkien vaikeudet paljastuvat ja onko Saksa halukas tai kykenevä pelastamaan pankkijärjestelmän.

Joukkolainojen todellista tuottoa eli tulevaa inflaatiota on hankala ennustaa. Kriisin yli on hyvä pitää iso osa varallisuudesta käteisenä, ja valuutoista paras on arvon säilyttäjä on kulta.