Talousuutisia lukemalla on viiime päivinä saanut tuskin edes tietää, mikä talouden tila on nyt, saatikka sitten parin vuoden päästä. Suomen taloudesta ennustetaan uuden talouskasvun alkua tai jatkuvaa epävarmuutta .Samoin esimerkiksi Yhdysvallat, jonka vähän aikaa sitten uutisoitiin päässeen pois lamasta, onkin nyt ehkä huonoimmassa talouden suhdanteessa koko laman aikana. Toisaalta Saksa julkaisee siedettäviä kasvulukuja , ja kansainvälinen huomio keskittyy siihen. Tällaisella uuden kasvun ennustelulla on oma funktionsa: se estää ihmisiä ajattelemasta, että uutta kasvua ei aivan automaattisesti tulekaan, vaan lama jatkuu, kunnes lamaan johtaneesta käyttäytymisestä luovutaan.

Yhdysvalloissa on selvä, että talouskasvua näytti olevan vain koska valtio aikaansai elvytyksen finanssimarkkinoilla ja alijäämäisellä valtiontaloudella. Rahaa jaettiin ja jotkut käyttivät sen. Talouselvytyksen ajatus perustuu käsitykseen, että valtiolla on käytettävissään joitakin tavallisen talouden ulkopuolisia resursseja, jotka se voi valjastaa vaikeassa taloustilanteessa, saaden taas asiat sujumaan normaalisti. Valitettavasti tämä käsitys ei ole tosi. Valtio voi kuluttaa vain sen, mitä se verottaa, tai se voi hakea rahoitusta velkakirjoilla tai luomalla uutta rahaa. Kaikki nämä vievät resursseja joltakin mahdollisesti tuottavalta taloudelliselta toiminnalta. Eli mitä vähemmän valtio kuluttaa, sitä nopeampaa on lamasta elpyminen.

Käsitystä valtion kyvystä elvyttää taloutta voidaankin nykyään kutsua suurimmaksi finanssikuplaksi , jota koskaan on ollut. Samoin kuin 90-luvun lopulla internet-osakkeista maksettiin mitä vain, tai 2000-luvulla monissa maissa uskottiin asuntojen hintojen aina vain nousevan, niin nyt uskotaan valtioiden selviytyvän taloudellisista velvoitteista, jotka ovat monta kertaa suurempia kuin koko kansantalous. Velkakirjoja ostaneille sijoittajille tai eläkkeitä odottaville kansalaisille koituvat tappiot ovat todella valtavia.

Eli mitä pörssikursseille tai asuntojen hinnoille tapahtuu muutaman vuoden sisällä, on lopulta kokonaisuuden kannalta aika merkityksetöntä. Taitava spekulantti voi toki tehdä hyvät voitot. Lopullinen lama nähdään vasta, kun luottamus valtioiden velkakirjoihin ja nykyiseen finanssijärjestelmään on romahtanut. Tämän jälkeen voimme kenties rakentaa jotain uutta kestävämmälle perustalle. Siihen asti tavallisen säästäjän turvasatama säästöille on kulta (ja muut jalometallit)

Edelliseen liittyen, tässä luettavana investointipankki Morgan Stanleyn raportti länsimaisten valtioiden maksukyvyttömyydestä. Kaikki merkittävät valtiot ovat teknisesti maksukyvyttömiä: jotkut enemmän, jotkut vähemmän. Tärkeä kysymys on tietysti, mitä velvoitteitaan valtiot jättävät maksamatta: eläkkeet vai lainat. Verojen nostaminen ei ainakaan Euroopan maissa ole vaihtoehto tulojen lisäämiseksi, kun veroaste on jo niin korkea.

Eilen talousuutisissa kerrrottiin kullan kysynnän kasvaneen tämän vuoden toisella vuosineljänneksellä . Kultateollisuutta edustavavn World Gold Council kertoi, että kullan kysyntä sijoituskohteena on selvästi kasvussa. Kulta on viime vuosina saanut julkisuutta tavallisena sijoituskohteena, osana hajautettua salkkua, eikä vain kriisiaikojen hätävarana.

Useimpien sijoittajien mielestä emme varmaankaan elä kriisiaikoja tällä hetkellä. Kuitenkin varsinkin amerikkalaiset pörssisijoittajat  tuntevat epävarmuutta , ja monet vetäytyvät kokonaan sijoituksista osakkeisiin. Turvasatamana toimivat tällöin velkakirjat. Tällä videolla Peter Schiff ja Marc Faber keskustelevat Yhdysvaltain valtion velkaantumisesta ja siitä, kuinka hyvin sijoittajat voivat toivoa saavansa edes rahat takaisin sijoituksestaan.Lyhyesti sanottuna: valtion velkakirjat ovat tällä hetkellä maailman suurin finanssikupla, suurempi kuin Yhdysvaltain asuntoluottokupla tai vuosituhannen vaihteen IT-kupla. Kun luottamus valtioiden maksukykyyn romahtaa, maailman finanssijärjestelmällä ei ole enää perustaa. Silloin seuraa varsinainen talouskriisi.

Kulta ja jalometallit ovat tavalliselle säästäjälle yksinkertaisin tapa varmistaa, että säästöt edes säilyttävät arvonsa.

Kuuluisa investointipankki Goldman Sachs julkaisi eilen raportin , jossa kullan hinnan ennustettiin nousevan 1300 dollariin unssilta. Kullan hinta nousikin eilen voimakkaasti, ilmeisesti koska Goldman Sachsin mielipidettä arvostetaan niin. Raporttia kommentoinut Zero Hedge -blogin pitäjä on niin sanottu kontraarinen sijoittaja, luottaa voittoihin silloin kuin sijoittaa enemmistön mielipidettä vastaan. Hänen mielestään GS-raportti on merkki siitä, että kullan hinta pikemminkin laskee lähitulevaisuudessa. Suuret pankit aikovat nyt myydä kultaa.

Pidemmällä tähtäimellä kullan hinnalle positiivinen uutinen on kiinalaisten pankkien toimet kultasijoitusten kanssa. Kiina aikoo helpottaa kansalaisilleen sijoitusten tekemistä kultaan, ja kiinalaiset pankit ovat ostaneet kullan tuotantoyhtiöitä. Kiina näyttää virallisella tasolla harkitsevan kullan osuuden kasvattamista keskuspankkireserveissä. Tämä tarkoittaa, että Kiinan markkinat (Intian markkinoiden kanssa) takaavat kullan hinnalle jonkinlaisen pohjan markkinoiden heilahdellessa. Esimerkiksi sijoitusasiantuntija Marc Faber on sanonut, ettei kullan hinta enää laske alle 1000 dollarin unssilta.

Tässä seuraa käännös nimimerkki Spenglerin (David P. Goldman) artikkelista "PIIGS to the Slaughter", julkaistu Asia Times Onlinessa 21. heinäkuuta 2010.

Nyt kun taloudellinen tilanne länsimaissa tulee pysymään huonona vielä pitkään, on niiden, jotka ovat kiinnostuneet kullasta spekulatiivisena sijoituksena säilyttämään varallisuus huonojen aikoijen yli, syytä myös miettiä, mikä on seuraava aito talouskasvun vaihe, jolloin kullasta kannattaa luopua ja vaihtaa tuottaviin sijoituksiin, kuten osakkeisiin. Tässä artikkelissa ehdotetaan, että Suomen lähialueiden talouskasvu perustuu jatkossa kolmelle tekijälle: saksalaiseen tekniikkaan, Venäjän luonnonvaroihin ja turkkilaiseen työvoimaan. Suomen taloudella on hyvät mahdollisuudet olla osallisena sekä saksalaisesta tekniikan että Venäjän luonnonvarojen hyödyntämisessä, minkä vuoksi Kultainfossa katsoimme, että oli syytä kääntää tämä kirjoitus Suomeksi. Kyseessä on tietenkin vain yksi mahdollinen skenaario tulevaisuudesta, mutta sen esittäjä on oudosta nimimerkistään huolimatta arvostettu geopolitiikan kommentoija.

------------------------

Kultainfo osui oikeaan aikaisemmissa puheissaan, ettei kullan hinnassa tällä hetkellä ole nousupotentiaalia. Inflaatio eli rahan määrän lisäämisestä johtuva rahan arvon väheneminen on edelleen säästäjän tai sijoittajan suurin uhka. Tällä hetkellä on kuitenkin monia tekijöitä, jotka pitävät hinnat alhaalla. Mutta London Telegraphin Ambrose Evans-Pritchard raportoi , että pankkiirit ovat jo varautumassa tuntuvaan inflaatioon. Yhdysvaltain keskuspankki FED on syksystä 2008 lisännyt keskuspankkirahan määrää 871 miljardista dollarista 2 024 miljardiin. Tämä raha on toistaiseksi ollut "passiivista ", koska pankit eivät ole halunneet lisätä luottojaan markkinoilla, joilla varallisuusarvot laskevat. Talouskriisin tultua yritykset ja kotitaloudet monissa länsimaissa ovat vähentäneet lainanottoa ja myyneet omaisuuttaan. Tämän vuoksi hinnat eivät ole nousseet. Surullisen kuuluisan Saksan Weimarin tasavallan 1920-luvun hyperinflaation historia kuitenkin kertoo, että inflaatio eli rahan määrän lisääminen voi kauankin olla passiivista, kunnes rahan  arvo lähtee yllättäen romahtamaan.

Tavex oli linkittänyt Taloussanomien eiliseen uutiseen , että kullan hinta on noussut eniten kuukauteen. Taloussanomat ilmeisesti seuraa kullan hintaa dollareissa, ja siksi otsikoi kultauutisensa positiivisesti. Suomalaisilla kultasijoittajilla ei ole mitään syytä havahtua, koska euroissa mitattuna kullan unssihinta 939 euroa on vielä kaukana kuukauden takaisista ennätyslukemista. Kullan hinnan laskun pysähtyminen ja Intiassa alkanut fyysisen kullan ostaminen ovat kuitenkin merkkejä, ettei kullan hinnan romahdusta tarvitse kovasti pelätä.

Kullan eurohinnassa oli tänään jyrkkä pudotus alle 960 euroon unssilta. Tämä sopii yhteen sen ajatuksen kanssa, että syksystä 2008 aloitetun ennätyksellisen "löysän" rahapolitiikan vaikutukset Yhdysvalloissa ja Euroopassa alkavat hälvetä , ja edessä on uusi talousromahdus. Normaalisti laajamittainen yritysten ja julkisen sektorin maksukyvyttömyys tarkoittaisi korkojen nousua ja deflaatiota, eli rahan arvon kasvua, koska käteisestä rahasta tulee pulaa velkojen mennessä maksuun. Siksi kullan korjausliike alaspäin on ymmärrettävissä. Kultainfossa emme odota kovin suurta korjausliikettä alaspäin, koska sikäli kuin poliitikot ja keskuspankkiirit toistavat samat virheet, rahapolitiikka löystyy taas ja valtioiden velkakirjojen tukiostoilla markkinoille lisätään likviditeettiä. Siksi voikin olla hyvä aika ostaa kultaa.

Ystäväni Richard Spencer kiinnittää huomiota globaaliin pörssi-indeksiin, joka niin sanotun teknisen analyysin perusteella varoittaa pian tulevasta romahduksesta:

Euron arvo on laskenut tänä vuonna voimakkaasti suhteessa jalometalleihin ja dollariin. Pääasialliseksi valuutan heikentymisen syyksi voisi sanoa Etelä-Euroopan euromaiden ongelmat selviytyä veloistaan, jotka ovat saaneet Euroopan keskuspankin ostamaan näiden valtioiden velkakirjoja suoraan markkinoilta. Keskuspankin suorittamat velkakirjojen ostot ovat käytännössä rahan painamista ja siis selvää inflaatiota, ellei ostoja neutralisoida vähentämällä markkinoiden likviditeettiä muualta. Saksassa äänestäjät ja veronmaksajat hermostuivat poliittisiin päättäjiinsä toden teolla, ja hallituspuolueet ehtivät jo keväällä hävitä tärkeissä osavaltiovaaleissa. Siksi Saksassa on nyt päätetty ottaa talouspolitiikka tosissaan ja vakuutetaan kansalaisille, että valtiontalouden säästöohjelmalla inflaatio voidaan välttää ja velkavetoinen kurjistuminen lopettaa. Valtion velkaantumisen lopettaminen on tietenkin parasta talouspolitiikkaa laman lopettamiseksi, koska valtio kuluttaa resursseja, jotka voisi käyttää tuottaviin investointeihin. Mitä vähemmän valtio tuhlaa talouden resursseja, sitä parempaa talouskasvu on.