NATO:n viime vuonna valittu uusi pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen on pitänyt merkittävän puheen Münchenin turvallisuuskokouksessa . Puheen aiheena on NATO:n uusi strategia, järjestön olemassaolon peruste, maailmassa joka ei enää muistuta kylmän sodan aikaista. Tätä samaa pohdintaa on tietysti jollakin tapaa käyty koko Neuvostoliiton romahtamisen jälkeisen ajan, ja NATO:sta on yritetty brändätä kriisinhallintaorganisaatiota ynnä muuta. Nyt tämä keskustelu pitää kuitenkin jollakin tapaa aloittaa taas alusta, eikä syy ole suoranaisesti turvallisuuspoliittinen.

Välittömänä syynä NATO:n suoraviivaisille globaaleille ambitioille on talouskriisi, joka vaivaa etenkin Yhdysvaltojen kykyä ylläpitää varustelubudjettiaan . Irakin ja Afghanistanin sodat eivät mene hyvin, ja ainakin Iran, Venezuela sekä Pohjois-Korea ovat valmiita jollakin tavalla haastamaan amerikkalaisten ylivaltaa. Yhdysvaltojen resurssit näiden haasteiden ratkaisemiseen vähenevät  velkaantumisen ja talouslaman myötä jatkuvasti .

Yhdysvalloilla (joka käytännössä määrää mitä NATO:ssa sanotaan ja tehdään) on haasteena perustella Kiinalle, Japanille ja öljyntuottajamaille, että niiden kannattaa jatkaa USA:n budjettivajeiden rahoitusta. Öljysheikkien ja Japanin kohdalla voi kenties sanoa Yhdysvaltain tarjoavan turvallisuuspalveluita, suhteessa Kiinaan USA on enemmänkin suojelurahojen kerääjän asemassa . NATO:n globaali strategia tarkoittaisi vain tämän kansainvälisen työnjaon tiivistämistä, USA hoitaisi entistä enemmän sotimisen, Intian ja Kiinan astuessa rahoittajan asemaan. Tämä globaali strategia toteutuessaan tarkoittaisi kaikkien maailman valtakeskusten yhteistyötä "terroristeja" vastaan. Globaalin NATO:n  ongelmana tuntuu siis olevan saada kaikki liittoutuneet uskomaan uhan vakavuuden ja hyväksymään kustannukset.

Riskejä uuden maailmanjärjestyksen rauhanomaiselle synnylle taas on se, että Yhdysvaltojen sisäiset ongelmat pakottavat demokraattikongressin tai presidentin etsimään nopeasti ulkoisen uhan huomion kiinnittämiseksi muualle. Tällä on spekuloinut presidentti Nixonin entinen neuvonantaja Pat Buchanan (joka tunnetaan istuvan presidentin haastamisesta republikaanipuolueen esivaalissa 1992). Toinen uhka on, että Yhdysvaltain liittolaisten taloudet alkavat romahdella ennen aikojaan , tehden globaaliin liittoutumaan ryhtymisestä muille kalliimpaa.

Matias Forss

toimittaja, Kultainfo.com

This e-mail address is being protected from spam bots, you need JavaScript enabled to view it