Talousuutisia lukemalla on viiime päivinä saanut tuskin edes tietää, mikä talouden tila on nyt, saatikka sitten parin vuoden päästä. Suomen taloudesta ennustetaan uuden talouskasvun alkua tai jatkuvaa epävarmuutta .Samoin esimerkiksi Yhdysvallat, jonka vähän aikaa sitten uutisoitiin päässeen pois lamasta, onkin nyt ehkä huonoimmassa talouden suhdanteessa koko laman aikana. Toisaalta Saksa julkaisee siedettäviä kasvulukuja , ja kansainvälinen huomio keskittyy siihen. Tällaisella uuden kasvun ennustelulla on oma funktionsa: se estää ihmisiä ajattelemasta, että uutta kasvua ei aivan automaattisesti tulekaan, vaan lama jatkuu, kunnes lamaan johtaneesta käyttäytymisestä luovutaan.

Yhdysvalloissa on selvä, että talouskasvua näytti olevan vain koska valtio aikaansai elvytyksen finanssimarkkinoilla ja alijäämäisellä valtiontaloudella. Rahaa jaettiin ja jotkut käyttivät sen. Talouselvytyksen ajatus perustuu käsitykseen, että valtiolla on käytettävissään joitakin tavallisen talouden ulkopuolisia resursseja, jotka se voi valjastaa vaikeassa taloustilanteessa, saaden taas asiat sujumaan normaalisti. Valitettavasti tämä käsitys ei ole tosi. Valtio voi kuluttaa vain sen, mitä se verottaa, tai se voi hakea rahoitusta velkakirjoilla tai luomalla uutta rahaa. Kaikki nämä vievät resursseja joltakin mahdollisesti tuottavalta taloudelliselta toiminnalta. Eli mitä vähemmän valtio kuluttaa, sitä nopeampaa on lamasta elpyminen.

Käsitystä valtion kyvystä elvyttää taloutta voidaankin nykyään kutsua suurimmaksi finanssikuplaksi , jota koskaan on ollut. Samoin kuin 90-luvun lopulla internet-osakkeista maksettiin mitä vain, tai 2000-luvulla monissa maissa uskottiin asuntojen hintojen aina vain nousevan, niin nyt uskotaan valtioiden selviytyvän taloudellisista velvoitteista, jotka ovat monta kertaa suurempia kuin koko kansantalous. Velkakirjoja ostaneille sijoittajille tai eläkkeitä odottaville kansalaisille koituvat tappiot ovat todella valtavia.

Eli mitä pörssikursseille tai asuntojen hinnoille tapahtuu muutaman vuoden sisällä, on lopulta kokonaisuuden kannalta aika merkityksetöntä. Taitava spekulantti voi toki tehdä hyvät voitot. Lopullinen lama nähdään vasta, kun luottamus valtioiden velkakirjoihin ja nykyiseen finanssijärjestelmään on romahtanut. Tämän jälkeen voimme kenties rakentaa jotain uutta kestävämmälle perustalle. Siihen asti tavallisen säästäjän turvasatama säästöille on kulta (ja muut jalometallit)